Sotkusta syntyy siivousyritys
En ole ikinä ollut mikään himosiivooja tai muutenkaan neuroottinen siisteyden suhteen. Ennen lapsia oli paljon helpompi ylläpitää siisteyttä. Näin ainakin muistelen. Lisääntymisen myötä lisääntyi tavaramäärä. Aiemmin ajattelin mustavalkoisesti, että lapsettomien ihmisten kodit ovat varmasti sotkuttomia ja pölyttömiä. En ajattele enää. Sotkua voi syntyä vaikka yksinasuvalle siinä missä muillekin.
Harvan ihmisen elämä on mukavan tasaista ja sopivan haasteellista. Usealla tulee haasteellisia jaksoja terveyteen, työhön tai läheisiin ihmisiin liittyvien huolien suhteen. Jaksot voivat olla ohimeneviä, lyhytaikaisia tai loppu elämän kestoisia. Tällöin joutuu ponnistelemaan enemmän arkisten askareiden tekemiseksi tai tarvitsee niihin ulkopuolista apua. Tämä kaikki on inhimillistä.
Vuosia sitten katsoin ensimmäistä ohjelmaformaattia "himohamstraajista", jossa tehtiin jonkin sortin interventio ohjelmaan ilmoittautuneen kotiin. Yllätyksekseni ohjelman koti sijaitsi samalla asuinalueella missä silloin asuimme. Tunnistin kodin ja sen ihmiset ulkonäöltä. Ohjelman katsominen tuntui väärältä, suorastaan tirkistelyltä, mutten voinut lopettaakaan. Asunnossa oli polkuja tavaramäärien välissä. Pihalla oli vaihtolava, täyttyi käyttökelvottomista tavaroista, mukaan lukien parittomista sukista. Sitten perheen äiti haki parittomien sukkien muovikassin pois vaihtolavalta - jos niiden parit kuitenkin vielä löytyvät jostain. Ikkunoita ei ollut pesty moneen vuoteen ja niissä oli pölyn ja lian muodostama sumea kalvo. Perheen äiti totesi, "ettei hänellä ole tapana pestä ikkunoita".
Olin ihmeissäni ja vähän järkyttynyt myös. Miksei noin likaiset ikkunat häiritse yhtään? Itse pesen ikkunat 2 kertaa vuodessa. Viimeistään maaliskuun raadollinen auringon paiste pakottaa minut toimimaan. Ja kesällä en kestä katsoa siitepölyn vuoraamia ikkunalautoja. Sitten eräänä päivänä havahduin ja muistin kyseisen jakson säästäessäni parittomia sukkia; jos niiden pari kuitenkin löytyy vielä jostain tai jos lapset tarvitsevat niitä koulussa johonkin askarteluun. Niin se vaan menee, että toisin toimivan käytöstä ihmetellään siihen asti, kunnes itse toimii samoin.
Nautin edelleen kaikista "himohamstraajaohjelmista". Niitä katsoessa tulee hyvä mieli siitä, että ihmiset saavat konkreettista apua sekä samalla tajuaa, ettei omassa kodissa olekaan ihan kamala tilanne. Etenkin Kaaoksen kesyttäjät-ohjelma on ollut hyvin mielenkiintoinen. Yllätyksekseni ohjelman ammattijärjestäjä on tunnustanut olleensa aiemmin liiallisen tavaramäärän omistaja. Hänellä työuransa alkoi ilmeisesti oman tilanteen sietämättömyydestä. Eli oma ongelma saatiin käännettyä omaksi hyödyksi.
Siivousyritykseni tarina on aika samanlainen; olin kärsinyt aikani sotkusta, kunnes mitta tuli täyteen. Aloitin yhdestä tilasta, karsin tavaroita, jonka jälkeen siivosin tilan siistiksi. Siitä tuli niin valtava tyytyväisyyden ja mielihyvän tunne, että sen halusin jakaa muillekin.
Ja siitä se idea sitten lähti!